Olavi Uusivirta

16 October 2015



Aurinko ei laske milloinkaan
Sun olkapäiltä laivat karkaa maisemaan
Lilja löysi paikan sun hiuksista
Lentäjät ne lentää
Ja rakastajat rakastaa

Jos suljet silmät aika pysähtyy
Ja laiturilta noustaan ilmalaivaan
Kuuntelitko historian tunneilla
Sotilaat ne sotii
Ja rakastajat rakastaa


Mä en ole sinun etkä
sinä ole minun mutta
jos katsot ihan tarkkaan
Hietalahden rantaan
tuo risteilijä on valmis
kohta

Minun pääni sinun sylissäsi
on kaikki sinun sylissäsi
kuuntelen sun hengiystä
missähän me ollaan
kuusikymmentäneljä-vuotiaina
täälläkö ollaan silloin?


Nyt on isä vähän väsynyt on isä vähän ottanut ja itkenyt
Nyt on isä meidän kuollut nyt on silmä sammunut ja sydän särkynyt
No muuttuneetko on nyt ajat, seurapiiritoimittajat utelee
Ja Ameriikanjeesus kaataa lisää samppanjaa ja laulaa:

Huomenna hän tulee
Huomenna
Mä lupaan niin
Jos uskot ihmeisiin
On pakko odottaa
Kuin kuuta nousevaa
Ja jossain Estragon
On onneton


Rakastan aamua rakastan iltaa

Rakastan sinua aamusta iltaan





Lentää
tahtoisit tai edes hypätä sentään
Mutta radio soittaa
vaan harmaata hallelujaa

Turhaan
sä etsit uutisista murhaa
Luulet että sun kyynelkanavat
on kokonaan kiinni


Eilen vielä villi lapsi
Tänään oot jo aikuinen

Ja se sumuinen yö siinä välissä
Oli nuoruus




Hukkui lapsi auringon jo mereen viisauden
Etsinnät jo tuloksettomiksi kauan sitten todettiin
Ei laulut enää lauluja oo vuosiin ollutkaan

Ja nuo tiedemiehet kammioissaan
Aikaa koittaa tavoittaa
Ja nuo kauppamiehet markkinoillaan
Sielun hintaa korottaa indeksin mukaan




Helppo olla vapaa kuvitella
että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy

Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin




Kadotaan
Ennen kuin isä näkee
Mitä sä teet
Kun olet yksin?
Ajetaan
Halki nukahtaneen
Sydänmaan
ohi liukuu kaikki mitä ollut on ainiaan

Nyt ikuisuuden päästä
Muistat paremmin
Kun joskus sata vuotta sitten
Selkään kirjoitin



Tänään on kai kaikki mahdollista
Kun oot vielä alle kakskytviis
Poltetaanko savit
Juodaan absinttia niin kuin Tulenkantajat?

Reeperbahn
Ota minut syliin tahdon tanssimaan
Kahden lyhtypylvään väliin
Mahtuu maailma
Anna minun olla vielä nuori
Kuitenkin kuolen kohta pois





Olavi Uusivirta, kiitos että olet olemassa. Kiitos, että teet musiikkia joka saa mut tuntemaan niin paljon. Musiikkia joka saa mut itkemään onnesta ja surusta samaan aikaan, ja joka tuo mulle mieleen niin paljon ihania muistoja. Musiikkia joka on niin kaunista, että se melkein sattuu. Kiitos.

Elämää Tartossa

01 October 2015

11246292_974252899306075_1142316357_n 11821888_1468964623410216_558039200_n
11939596_164853997188471_620747618_n DSC_1161_a_koko 1391284_701199196679412_1292554819_n 11358280_1035146039852790_1951291300_n 11910360_393397237534400_428504937_n DSC_1153_a_koko 11821900_948025888587851_421796687_n 12071046_853719411413230_288844341_n 11325746_877518082342388_1902198587_n DSC_1169_a_koko


Elämä Tartossa on alkanut hyvin. Meillä on ollut jo neljät testit, muunmuassa anatomian suullinen luutentti. Mun kämppä alkaa jo näyttää kodilta vaikka matot ja vaatekaappi vielä puuttuukin (jouduin tosiaan vaihtamaan heti saapuessani Tarttoon kämppää, sillä edellisessä oli hometta....), ja Tartto on aivan ihana paikka asua. Meidän luokka on ihana ja ihmisistä on tullut jo nyt niin mielettömän rakkaita, että tuntuu kuin oltaisiin tunnettu kuukauden sijaan ikuisuus. Opiskeluun on päässyt heti kunnolla kiinni, ja viime sunnuntainakin istuin lähes 10 tuntia nenä kiinni kirjassa. Vastapainoksi ollaan myös kierretty bileitä ihan kiitettävästi ja taas ensi viikolla on vuorossa yhdet lääkisbileet. Kaiken kaikkiaan oon kotiutunut Tarttoon todella hyvin, ja en jaksa odottaa Raekojaplatsin jouluvaloja!
Tulin eilen käymään pikkuvisiitillä Suomessa. Mun oli alunperin tarkoitus tulla tänne jo viime viikonloppuna, mutta jouduin siirtämään reissua kokeiden takia. Sen takia en pystynyt näkemään mun rakasta kamua joka opiskelee nykyään Tanskassa ja oli just viime viikonloppuna Suomessa, mutta onneksi meillä on aikaa.

Suomeen palaaminen tuntui jo nyt tosi oudolta, vaikka olenkin ollut poissa vasta kuukauden. Ja Tartosta lähteminen vasta haikeaa olikin. Kuitenkin kivaa olla käymässä kotikotona ja nähdä rakkaita ihmisiä, koissua, ja päästä nauttimaan suomalaisesta raejuustosta ja kunnollisesta pakastimesta. Niin ja Punnitse&Säästä, sitä on ollut ikävä. Mutta on se myös kivaa palata takaisin Tarttoon sunnuntaina.
© 2avlt5. Design by FCD